Ylakuva
Etusivu
Kuljettaja
Kalusto
Kisakertomukset
Kuvagalleria
Videot
Linkit
Menossa mukana
Facebook
Yhteystiedot

21–22.5.2011 Alastaro Mad-Croc Race

Torstaina 19. päivä kello soi aamulla viideltä, perhe valmiiksi pakattuun huoltoautoon ja nokka kohti kauden ensimmäisiä seikkailuja.

Ennen kauden ensimmäistä kisaviikonloppua oli jännitystä harvinaisen paljon ilmassa. Sen huomasi jo siitä, että matkalla radalle perhosia oli iso parvi vatsassa. Edellisestä kerrasta Legendsin ratissa oli kulunut kahdeksan kuukautta. Kun saavuimme Alastaron moottoriradalle, ilma oli tihkusateinen. Harvinaista kyllä teltan pystytysaikaan ei vettä satanut. Edessä oli neljä 20 minuutin harjoitusjaksoa. Talven aikana auto oli hierottu hyviksi havaittuihin säätöihin, joten keskityimme täksi kaudeksi vaihtuneen uuden rengasmerkin testaukseen ja sisään ajamiseen. Yritys ja erehdys menetelmällä löysimme oikeat rengaspaineet testipäivän aikana ja samalla tuli taas monta tärkeää kierrosta ajokokemusta lisää.

Perjantai oli virallinen Rata-SM harjoittelupäivä ja tällöin paikalla oli jo ajanottokin. Päivän aikana päästiin radalle ajamaan 6x20 minuutin harjoitusjakso. Aika parani joka jaksolla ja päivän päätteeksi kirjattiin omaksi nopeimmaksi kierrosajaksi 1:30:431, joka oli mukana olleista 36 kuskista 13. nopein. Illalla saunottiin ja tarinoitiin kilpakumppaneiden kanssa.

Lauantaina ohjelmassa oli aika-ajo ja ensimmäinen kilpailu. Unihiekat oli karistettava heti aamulla pois silmistä, koska aika-ajo oli klo 9:30. Ajo sujui ilman suurempia ongelmia ja kello pysähtyi aikaan 1:30:449. Se oikeutti sijaan 19. Autoja oli mukana 42. Tasaista oli: 4 kymmenyksen sisällä oli 5 autoa. Tavoite oli 15. parhaimman joukkoon, mutta siihen ei ihan ylletty. Aika-ajojen jälkeen oli kilpailuun aikaa 6 tuntia ja, kun auto oli kunnossa, oli odottavan aika todellakin pitkä.

Vihdoin viimein pääsimme lähtöruutuihin. Kun lähtövalot sammuivat, oli tosi kyseessä. Lähtö ei ollut paras mahdollinen. Ajoin 5 auton porukassa, jossa sai ajaa kilpaa ihan tosissaan. Sijoitukset vaihtuivat pitkin kisaa. Hieman kisan puolivälin jälkeen niin kutsutussa Las Palmasin mutkassa edessä ajanut kuski pyörähti eteen ja jouduin jarruttamaan rajusti ja väistämään osuman hiekan kautta. Ja kun taisto oli tiukkaa, niin se nippu, jossa olin mukana, pääsi karkaamaan. Lähdin takaa-ajoon mielessä "vielä minä ne kiinni saan", jolloin ajo taisi mennä yliyrittämiseksi, koska jarrutukset alkoivat menemään pitkiksi ja mutkat pussille. Lopputulos oli, että enää en porukkaa saavuttanut ja maalissa sijoitus oli 16.

Sunnuntai-aamun warm-upiin tehtiin autoon pieniä muutoksia. Autoon tehdyt muutokset onnistuivat ja kierrosaika parani ollen 1:30:128. Sunnuntain kilpailun lähtöruudut määräytyivät lauantain kisan parhaiden kierrosaikojen perusteella. Oma paras kierrosaikani 1:30:446 oikeutti lähtöruutuun 16, joka oli sisäradan puolella. Nyt lähtö onnistui paremmin ja pääsin lähtösuoralla muutamasta autosta ohi. Mutta sitten alkoi tapahtumaan, kun ensimmäisessä mutkassa rytisi oikein kunnolla: joku osui minuun ja minä osuin johonkin ja dominoefekti oli valmis. Oman autoni renkaat ottivat yhteen jonkun toisen auton kanssa, mistä alkoi hurja ilmalento. Auto kallistui ilmassa vasemmalle ja olin varma, että nyt kaatuu! Ei onneksi. Auto tuli vasemman puolen renkaille maahan ja kuin ihmeen kaupalla pomppasi takaisin pyörilleen. Jäin ensimmäiseen mutkaan oikea kylki tulosuuntaan, josta autoja tuli yhtenä letkana minua kohti hiekkapölyn seasta. Myönnettäköön, että tässä vaiheessa hieman hirvitti. Ei auttanut muuta kuin odottaa tuleeko joku täysillä kylkeen. Onneksi takaa tulleet saivat väistettyä ja lisäosumaa ei tullut. Kun tilanne oli ohi, kokeilin lähteekö auto käyntiin ja lähtihän se. Ykkönen silmään ja perään. Auto tuntui oudolta ajaa ja arvelin, että panhard-tanko olisi rytinässä katkennut. Kun ajelin hitaasti eteenpäin, huomasin, että lähtö oli keskeytetty punaisilla lipuilla, koska Peetu-Kasimir Koistisen auto oli kaatunut samassa tilanteessa katolleen. Onneksi hän selvisi tilanteesta ilman suurempia vammoja. Toivottavasti pojat saavat auton kuntoon kolmen viikon päästä ajettavaan Ahveniston kisaan. Linkutin autolla ratavarikolle, jossa huomasin taka-akselin tukivarren pultin katkenneen. Kisa oli minun osalta siinä. Ei auttanut muuta kuin purra hammasta ja mennä katsomaan muitten kisa ratavarikolta. Harmitus kasvoi entistä enemmän, koska se sama nippu, jossa taistelin edellisessä kisassa, ajoi nyt sijoituksista kymmenen parhaan joukossa.

Kokonaisuudessaan hyvä kisakauden avausviikonloppu. Vauhtia on saatu lisää viime vuoteen verrattuna. Nyt nuolemaan haavoja ja odottamaan tulevaa Ahveniston viikonloppua, joka ajetaan 11.–12.6.