Ylakuva
Etusivu
Kuljettaja
Kalusto
Kisakertomukset
Kuvagalleria
Videot
Linkit
Menossa mukana
Facebook
Yhteystiedot

6–7.8.2011 Kemora

Säätiedotuksen mukaan oli luvattu sadetta viikonlopuksi Vetelin suunnalle. Ja kyllähän Pekka Pouta oli oikeassa, perjantai ja lauantai ajettiin monsuunikelissä. Sunnuntaina keli alkoi kuitenkin jo hieman kuivua.

Perjantain vapaat harjoitukset menivät sateessa hienosti - taisi paras aika olla kuudenneksi nopein - eli autoon on nyt löydetty hyvät märän kelin säädöt. Vapaitten harjoitusten aikana ei tapahtunut mitään kummempaa kuin oikeitten pitävien ajolinjojen etsimistä.

Lauantaina oli vuorossa aika-ajo ja yksi kilpailulähtö, jotka kummatkin ajettiin kaatosateessa. Aika-ajot ajettiin 2 x 10 minuutin jaksoissa ja välissä oli 5 minuutin tauko. Jouduin ensimmäisessä jaksossa huonoon väliin hitaampien autojen keskelle, joten tässä välissä en saanut itselleni kunnon aikaa. Tulin ratavarikolle jo ennen kuin ensimmäinen 10 minuuttinen oli kulunut päästäkseni nopeampaan porukkaan mukaan. Tämä taktiikka onnistuikin hyvin, koska pääsin Ahokkaan ja Kumpulan peesiin hyvää aikaa tavoittelemaan. Siinä poikien perässä ajellessa sain itsekin kohtuullisen ajan, joka oikeutti kilpailulähdön 13. lähtöruutuun.

Kun kilpailu alkoi, tuli vettä taivaalta todella paljon ja näkyvyys oli lähes nollassa. Tällä kertaa otin elämäni huonoimman startin, kierroksia oli liikaa ja auto jäi paikoilleen sutimaan. Kun siitä sitten päästiin pääsuoralle, edellä ajavien autojen nostattama sumu oli kuin harmaa seinä nenän edessä, edes edellä ajavan punaista takavaloa ei nähnyt. Pitkän pääsuoran päässä oleva oikea mutka olikin täysi arvoitus, oli vain ajettava kaasu pohjassa 5 vaihteella mutkaa kohti ja toivottava ettei ketään ole edessä pyörähtänyt. Onneksi sentään sivuikkunasta näki mutkan ennakkomerkit ja osasi niitten mukaan jarruttaa oikeassa kohdassa - liian aikaisinkaan ei voinut kaasua nostaa, koska takaa olisi varmasti joku rysäyttänyt konttiin. Taisi kaikilla olla onneakin mukana, koska kaikki selvittivät mutkan kunnialla. Tämän jälkeen olin kaksi ensimmäistä kierrosta niin unessa kuin vain olla voi, autoja meni ohi molemmilta puolilta. Muistan miettineeni kopissa,että ”mitä minä oikein touhuan?” Otin itseäni niskasta kiinni ja aloin keskittymään ajamiseen, onneksi sain siinä muutaman sijan parannettua kisan aikana ja tulin maaliin sijalla 15.

Sunnuntain aikataulussa oli Legendseille kaksi kilpailulähtöä. Ensimmäisen kilpailun lähtöruutu määräytyi edellisen päivän kilpailun nopeimman kierroksen mukaan. Minulla se oli huono, vasta 17. Ensimmäisessä finaalissa lähtö onnistui jo ihan hyvin, onnistuin nousemaan muutaman sijan. Sitten alkoivat ongelmat. Muutaman kierroksen jälkeen autosta katosivat jarrut. Kolmannen polkaisun jälkeen polkimessa tuntui edes vähän eloa. Myönnetään että mutkiin tuleminen hieman jännitti, koska parhaimmillaan vauhtia on varmastikin n. 180 km/h. Jarruongelmista johtuen putosin tulosluettelossa sijalle 19. Mutta mikä oli yllättävintä, minulla oli kisan 13. nopein kierrosaika. Tämä kertonee siitä, että jarruttelen normaalisti ihan turhaan…

Sunnuntain toiseen finaaliin, eli niin sanottuun Superfinaaliin olimme saaneet kovalla kiireellä jarruongelmat korjattua ja läksin todella hyvillä mielin kilpailuun hyvästä lähtöruudusta. Lähtö onnistui nappiin ja sain hyvin pidettyä oman paikkani ensimmäisissä mutkissa. Taistelu oli kovaa sijoista 11–13 Seppo Kovalaisen ja Jesse Karin kanssa. Mutta sitten kisan puolivälin jälkeen Jesse osui harmittavasti minun takarenkaaseen, jonka seurauksena pyörähdin hiekalle ja jarruputki meni poikki. Loppukierroksen menikin sitten körötellen maaliin ilman jarruja ja savu päästä nousten. Loppusijoitus 26.