Ylakuva
Etusivu
Kuljettaja
Kalusto
Kisakertomukset
Kuvagalleria
Videot
Linkit
Menossa mukana
Facebook
Yhteystiedot

Finrace Ahvenisto 8-9.9.2012

Nyt tapahtui niin paljon viikonlopun aikana, että oli pakko kirjoittaa kisakertomus.

Perjantain vapaat harjoitukset ajeltiin välillä auringonpaisteessa ja välillä vesisateessa. Auton alustan säätöihin löytyi taas yksi parannus, joka tuntui ajossa todella hyvältä. Sijoitukset vaihtelivat välillä 3 ja 12.

Lauantaina oli vain aika-ajo ja yksi kisalähtö. Aika-ajo ajettiin kahdessa eri ryhmässä, kummallekin ryhmälle oli varattu 10 minuuttia saada aikaiseksi hyvä kierrosaika. Itse olin aika-ajoryhmä kakkosessa. Rata oli vielä hieman kostea yön jäljiltä ja kuivui hyvän sään ansiosta koko ajan, joten toisessa ryhmässä ajavat saivat hieman hyötyä kuivemmasta radasta. Aika-ajossa ajo maistui ja säädöt olivat kohdallaan. Yllätys oli kuitenkin iso, kun olin aika-ajojen 3. ja vain kymmenyksen paalupaikasta!

Odotin kilpailua todella innolla. Tiesin toki, että Trophyn kärkipään kuskit tulisivat takaa kovaa, mutta nyt olisi hieno mahdollisuus ajaa oma paras sijoitus Legends-kilpailussa. Tanssin kaikki tuntemani sadetanssit (joita ei muuten ole monta), että kisassa sataisi vettä, koska olen ollut aina nopea vesisateella. Kisa läheni ja rata alkoi kuivua uhkaavasti. Rangasvalinta kuivan- ja märänkelin renkaiden välillä piti jättää aivan viime tippaan, koska rata oli vielä selkeästi märkä edellisen luokan lähdön aikana. Tein päätökseni ja valitsin sadekelinrenkaat. Kuitenkin jo lämppärikierroksen aikana karu totuus tuli ilmi: aurinko pilkisteli pilvien välistä ja sopiva tuuli kuivasi rataa aivan liian nopeasti. Kaiken lisäksi lähtöruudukkoon järjestäytyminen ei mennyt putkeen ja niinpä täytyi ajaa safety carin perässä vielä toinen lämppäri. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että rengasvalinta oli mennyt pahasti pieleen, sillä rata oli ajolinjan kohdalta jo aivan kuiva.

Siinä lähtövaloja odotellessani päätin, että kun on näin hyvä lähtöruutu niin periksi ei anneta, meni sitten syteen tai saveen. Kun lähtövalot sammuivat, pääsin heti kakkosruudusta lähteneen Joonas Nissisen ohi. Ahveniston radan ns. hevosenkengän jälkeen rata jatkuu vasemmalle ylämäkeen kaartaen, jossa onnistuin kuittaamaan paalupaikalta lähteneen Ian-Eric Wadénin. Tässä vaiheessa pään sisällä oli tunteiden mylläkkä, MINÄ JOHDIN LEGENDS OSAKILPAILUA!, mutta taas toisaalta tiesin, että minulla oli väärä rengas alla. Nyt ei auttanut muu kuin laittaa kaasu pohjaan ja yrittää ajaa muilta karkuun. Auto oli todella liukas ajaa kuivalla asfaltilla sadekelin renkailla ja tilanne paheni koko ajan renkaan lämmetessä ja rengaspaineiden kohotessa. Peilistä näin, että takaa tullaan todella lujaa ja tiesin, että takanatulijat olivat sarjan kärkimiehiä. Päätin olla sotkematta sarjan voittokamppailua ja päästin suosiolla nopeammat ohi. Neljännellä kierroksella pääsuoran jälkeiseen hevosenkenkään tultaessa annoin tilaa sisäpuolelta ohittavalle kisakumppanille. Minulla jäi jarrutus hieman liian myöhäiseksi ollessani ajolinjan ulkopuolella ja, kun rata oli vielä kostea ajolinjan ulkopuolella, huomasin, että nyt ei ole enää mitään mahdollisuutta saada autoa käännetyä ennen rengasvallia. Ennätin jopa ajatella, että menenkö rengasvalliin nokka edellä vai käännänkö auton niin, että osuma tulee takanurkkaan. Laskin pikaisesti (nopeammin kuin Nikke Knatterton) eri rikkoutuvien osien hinnat ja päätin törmätä valliin nokka edellä. Sen verran myönnän, että juuri ennen osumaa laitoin silmät kiinni. TÖKS!

Mikko rengasvallissa

Kiitos hyvien turvavarusteiden vammat olivat lähinnä henkisiä, pieniä mustelmia solisluiden kohdalla ja kipeitä niskoja lukuunottamatta. Harmitus oli kyllä sanoinkuvaamattoman suuri, mutta ex-legends-kuski Otto Heinosen sanoja lainatakseni "Tää on racee!".

Varikolla autoa tutkiessani ilokseni huomasin, että autoon ei ollut tullut kovin suuria vaurioita lokasuojia, maskia ja konepeltiä lukuunottamatta. Auto illalla kuntoon ja odottelemaan sunnuntain kapinoita.

Sunnuntaina warmupissa auto tuntui normaalilta, vaikka muutama alustan osa olikin törmäyksen vuoksi jouduttu vaihtamaan. Sunnuntain kisaan jouduinkin sitten lähtemään ruudusta 28. Näkymä oli aika lailla erilainen kuin edellisessä kisassa: täältä ei mm. näe lähtövaloja ollenkaan, vaan liikkeelle on lähdettävä silloin, kun näkee edellä ajavien liikahtavan. Tästä asiasta keskusteltiin jo varikolla ja mietittiin: jos joku edellä ajavista ottaa vilppilähdön, kaikki jotka eivät näe lähtövaloja, ampaisevat matkaan, mutta ne, jotka lähtövalot näkevät, pysyvät paikoillaan ja takaa tulijat ajavat yli. Romua olisi silloin radalla todella paljon. Kerroimme tästä tuomaristolle, mutta he eivät nähneet tarpeelliseksi järjestää esim. lippumiestä heilauttamaan lippua peräpään kuskeille, kun lähtövalot sammuvat. Ennen starttia lupasin isoon ääneen, että maalissa olen sijalla 15. Lähtö sujui onneksi ilman osumia ja kisan aikana parantelinkin sijoitustani tasaisesti. Ihan sijalle 15 en yltänyt, olin maalissa sijalla 17.