Ylakuva
Etusivu
Kuljettaja
Kalusto
Kisakertomukset
Kuvagalleria
Videot
Linkit
Menossa mukana
Facebook
Yhteystiedot

Kemora 11-12.8.2012

Torstaina töitten jälkeen ajeltiin Vetelissä sijaitsevalle Kemoran moottoriradalle. Illalla leiri pystyyn ja odottamaan perjantain vapaita harjoituksia. Meillä oli mukana uusi "varikkotyttö" Sofia. Sofia on vaihto-oppilas Argentiinasta ja hän asuu meillä puoli vuotta, eli ennättää nähdä vielä parikin kisaviikonloppua.

Ensimmäinen vapaa harjoitus meni ilman suurempia ongelmia, mutta toisessa alkoivat ongelmat. Kanteen oli tullut hiushalkeama ja, kun moottori lämpesi, halkeamasta valui öljyt suoraan pakosarjan päälle sotkien samalla koko auton vasemmanpuoleisen kyljen. Öljyä lensi myös vasemman takarenkaan alle, joka teki menosta melkoisen liukasta. Ei auttanut muuta kuin laittaa remonttivaatteet päälle ja alkaa moottorinvaihtopuuhiin. Onneksi mukana oli juuriläpikäyty varamoottori. Perjantain treenit jäi tästä syystä tyngäksi.

Moottori saatiin vaihdettua Kinnunen seniorin kanssa ilman ongelmia. Lauantai alkoi heti aika-ajolla ilman warm-uppia. Legendsejä on niin paljon, että aika-ajot jaetaan kahteen ryhmään, itse olin aika-ajoryhmässä 2. Aika-ajon alussa harmittavasti jostain autosta valui öljyä radalle, joten hyvää aikaa ei saanut millään ajettua. Olin oman ryhmäni 3. nopein, mutta se oikeutta vasta lähtöruutuun 18.

Lauantaina oli vielä vuorossa yksi kilpailulähtö. Lämmittelykierroksella huomasin, että öljyä valuu taas samalta puolelta autoa kuin edellisessäkin moottorissa. Ei auttanut muuta kuin lähteä kisaan savuttavalla autolla. Tällä kertaa venttiilikopan tiiviste oli pettänyt ja se aiheutti öljyvuodon. Kisa oli tiukkaa vääntöä muutaman auton nipussa, mutta sitten valuva öly alkoi taas liukastuttaa menoa. Ajo oli varmasti katsojaystävällistä, koska liukas takarengas aiheutti aika huimia luisuja. Seurasin öljynpainemerkkivaloa ja kun se ei edes välkkynyt niin jatkoin kisaa. Mutta mutta... Sitten tapahtui jotain, jota en olisi todellakaan odottanut tapahtuvan. Juuri huollettu moottori räjähti. Yksi pakoventtiili oli katkennut ja tuho oli valmis.

Kun tulin hinurin perässä takaisin omaan varikkopilttuuseen olin vihainen ja valmis pakkaamaan tavarat autoon ja suuntaamaan nokan kohti kotia. Menin kuitenkin ensin rataravintolaan ja otin ison kylmän oluen. Siinä olutta hörppiessä mieli vähän rauhoittui ja rupesin punnitsemaan vaihtoehtoja. Aikani pähkäillessä tulin siihen tulokseen, että jos jostain saan ostettua moottorin, niin eihän tässä nyt periksi anneta! Kiertelin ympäri varikkoa ja kyselin vapaina olevia myytäviä moottoreita. Lopulta moottorivelho Jopella oli edelliskaudella ajaneen kuljettajan Juha Haarahiltusen moottori ylimääräisenä mukana. Sain hierottua kaupat Juhan kanssa ja ei muuta kuin vaihteeksi moottoria vaihtamaan. Iso kiitos Haarikselle moottorista! Uusi moottori paikoilleen ja odottamaan sunnuntaita ja aamun warm-uppia.

Warm-up menikin hienosti ja olin uusine koneineni 13. nopein. Sunnuntaina oli vielä kaksi kilpailulähtöä edessä. Ensimmäisen lähdön lähtöruutu määräytyi lauantain kisan kierrosaikojen perusteella, minulle se tarkoitti ruutua 26. ei kovin mieltä ylentävää. Vaan ei auttanut kun lähteä taistelemaan.

Kisassa sai ohitella monta autoa ja kovaa taistelua oli. Olin jo parhaimmillani sijalla 16, mutta sitten tulin yhden kisakumppanin tönäisemäksi ja tipuin lopulta sijalle 19. Uusi moottori sentään toimi tällä kertaa moitteettomasti.

Sunnuntain Superfinaalin lähtöruutu määräytyi taas edellisen kisan nopeimman kierrosajan mukaan. Tämä tarkoitti minulle ruutua 17. Superfinaalissa ajo tuntui tiukoissa mutkissa ilmennyttä puskemista lukuunottamatta hyvältä. Kävimme kovan kisan Pauli Kähärän kanssa, Pali oli maalissa 14. ja minä 15. Kisassa tein oman rataennätykseni 1:20:6, joka oli "vain" sekunnin koko kisan nopeinta kierrosta huonompi.

Ikävä kyllä in-car kamera teki tepposensa eikä suostunut kuvaamaan kumpaakaan sunnuntain lähtöä.

Seuraava osakilpailu on legendaarisella Ahveniston moottoriradalla 8-9. syyskuuta.