Ylakuva
Etusivu
Kuljettaja
Kalusto
Kisakertomukset
Kuvagalleria
Videot
Linkit
Menossa mukana
Facebook
Yhteystiedot

Rata-SM Botniaring 13–14.6.2015

Kun kulkee, niin kulkee! Tämä kisaviikonloppu oli ehkä tapahtumarikkain minun autourheiluhistoriassa. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun kävin auton läpi kisoja edeltävällä viikolla. Tarkistin onneksi myös kytkimen, josta löytyi hajoamispisteessä oleva kytkinrumpu. Kun tämä osa hajoaa ajossa, niin siitä seuraa yleensä moottoririkko. Varaston kätköistä löytyikin uusi osa, tai käytetty mutta täysin ehjä. Uusi osa tyytyväisenä paikoilleen.

Kun tuo treenaus on jäänyt vähille viimevuosina, niin päätin mennä Botniaringille jo torstai aamuksi. Nyt olisi mahdollisuus hakea säätöjä kaksi päivää ennen viikonlopun tositoimia. Legendsien ensimmäinen treenisessio alkoi klo 13:00, intoa puhkuen radalle renkaita rääkkäämään. Kolme kierrosta menikin hymyssä suin, kunnes yhtä äkkiä veto katosi ja vaihdekeppi jumissa. Mieleen tuli että no mikä perk… Hinurin perässä pystyttämättömälle varikkoteltalle, leiri pystyyn ja tutkimaan syytä. Kytkin koppa auki, niin sieltähän paljastui karu totuus, juuri vaihdettu rumpu tuhannen päreinä! Ihme kyllä mitään moottorivaurioon viittaavaa ei näkynyt. Romut pois moottorin sisältä, öljypohja irti että pääsin puhdistamaan öljysihdin ja kaiken ylimääräisen sieltä pois ja joka paikka brake cleanerillä puhtaaksi. Vaihdoin vielä öljypumpunkin varmuuden vuoksi jos sen sisään olisi mennyt alumiinisilppua. Varamoottorista uusi kytkin paikoilleen, luukut kiinni ja uudet öljyt sisään. Kone käyntiin karmean kolkatuksen saattelemana. Oli se särkynyt kytkin kuitenkin ennättänyt rikkoa jotakin mitä ei pystynyt näkemään.

kytkinlevy_rikki kytkinlevy_rikki

No, ei siinä muu auttanut kuin purkaa tästä moottorista kytkin pois ja laittaa se takaisin varamoottoriin ja hajonnut moottori irti autosta. Varamoottori paikoilleen ja taas uudet öljyt sisään. Sitten odottelemaan seuraavaa vuoroa radalle. Ajossa moottori tuntui hiipuvan loppua kohti ja öljyn haju tuli ohjaamoon, eikun auto ylös ja tutkimaan syytä. Öljyä oli joka puolella konehuonetta, auton pohjassa, perässä, päällä, alla, välissä… Syyksi selvisi koneen takana oleva vaihteen näyttäjän anturi joka roikkui johdon päässä. Anturi näytti jotenkin kummalliselta, aivan kuin se olisi sulanut tai hangannut johonkin. Uusi anturi paikoilleen ja brake cleaner –pullo laulamaan niin että sai kaiken öljyn pestyä pois. No jokohan nyt toimisi? Seuraavaa treeniä pääsinkin kaksi kierrosta kun auto yllättäen sammui radalle. Hinuri hätiin ja varikolle. Moottori pyöri startilla todella vaivalloisesti, mitään näkyvää vikaa ei kuitenkaan ollut. Ainoa minkä koko varikko havaitsi että koneesta tuli todella hirveä palaneen öljyn haju. Siinä sitä ihmetellessä moottori jäähtyi ja taas startilla koettaessa kone tärähti tulille ja toimi aivan normaalisti. Taas mieleen tuli että no mikä perk… Sitten ongelma valkesi minulle, todennäköisesti särkyneestä kytkimestä oli mennyt alumiinisilppua öljynlauhduttimeen ja tukkinut sen, näin ollen moottori lämpö leikkasi kiinni. Nyt selvisi myös sen vaihteen näyttäjän anturin kohtalo, se oli yksinkertaisesti käynyt niin kuumana että oli sulanut. Ja kuten arvata saattaa kerran narahtaneella koneella on turha lähteä ajamaan, koska se räjähtää 100 % varmasti seuraavassa sessiossa.

Tämä kaikki siis tapahtui torstain ja perjantain aikana, eli yhtään kisalähtöä ei vielä ollut ajettu. Nyt oli sellainen tilanne että moottorit oli loppu ja kisaviikonloppu edessä. Olin ihan valmis pakkaamaan kamat ja laittamaan Sprintterin keulan kohti Mäntsälää. Tilannetta pahensi vielä se että seuraavaan kisaan Pärnussa on kaksi viikkoa aikaa ja sattuupa olemaan juhannuskin sopivasti välissä, eli moottoreiden korjaamiseen on todella vähän aikaa. Onneksi Niina sai potkittua minuun vähän motivaatiota, joten lähdin kisakumppaneilta moottoria kyselemään. Parkkarin Makella oli mukana yksi ylimääräinen moottori ja mikä hienointa kone oli ennen jo edesmenneen Matti ”Kimin isä” Räikkösen!

moottori_numero3

Hajonneesta moottorista nro. 2 apulaitteet tähän juuri ostettuun moottoriin kiinni ja moottorin vaihto nro 3. Kone saatiinkin nopeasti vaihdettua apupoikien Matti Kinnunen ja Vellu Koskela avustuksella. Moottoriin öljyt sisään ja kone kävikin hienosti. Nyt vain odottelemaan lauantain warm-uppia. Se menikin hienosti 2 kierrosta kunnes pääsuoralla kävi kauhea pöllähdys ja öljyt koneesta tuulilasille, radalle, konehuoneeseen, auton pohjaan, perään päälle, alle, väliin… JES! Öljyä valuva limapallo varikolle ja tutkimaan ongelmaa. Koneen etupuolella öljypohjassa olevaan tulppaan oli laitettu öljynpaineanturi, joka oli päättänyt irrota kesken ajon. Onneksi ennätin sammuttaa moottorin ennen kuin öljyn puute rikkoisi moottorin. Uusi tulppa paikoilleen joka asentaessa katkesi reikään sisään. Onneksi se saatiin pois ilman koko moottorin purkua ja mikä ihmeellisintä minulla sattui olemaan näitä tulppia mukana kaksi kappaletta. Ja taas tankattiin pumppupullo täyteen brake cleaneriä. Moottorin puhdistus ja aika-ajoa odottelemaan.

Aika-ajo meni vähäisen treenin vuoksi vaisusti, kisaan lähtöruutu 19. Varikolla huomasin että öljyä oli taas ympäri konehuonetta. Syyksi selvisi kovettunut venttiilikopan tiiviste. Tiiviste vaihtoon ja konehuoneen puhdistus. Kisassa 1 ongelmana olivat jarrut, jokaisessa täysjarrutuksessa takapää meni ensin lukkoon, joka teki ajosta vähintäänkin mielenkiintoista. Sijoitus maalissa 16. Varikolla huomasin taas öljyä pitkin konehuonetta, selkeää vuotokohtaa ei löytynyt mutta öljynkeräyssäiliössä oli paljon öljyä. Eli uusi kone huohotti uhkaavan paljon. Konehuoneen puhdistus -> öljyn lisäys -> jarrujen ilmaus.

Sunnuntaina olikin ohjelmassa kaksi kisalähtöä. Edellisen kisan aikojen perusteella lähdin matkaan ruudusta 20. Auto ja moottori tuntui todella hyvältä, nousin jo parhaimmillaan sijalle 11. kun takapään pito-ongelmat alkoivat. Erinäisten huimien suoritusten jälkeen putosin sijalle 14. joka oli myös kisan loppusijoitus. Jo parkfermeessä huomasin että auton alta valuu ÖLJYÄ! Ja eikun tutkimaan ongelmaa. Öljynkeräyssäiliö oli täynnä ja loput mitkä sinne ei mahtunut oli lentänyt , radalle, konehuoneeseen, auton pohjaan, perään päälle, alle, väliin… Tästä syystä loppua kohti auto tuntui todella liukkaalta ajettavalta kun öljyä lensi takarenkaiden alle. Nyt heräsi epäilys että kone oli joko väljä, tai männänrenkaiden päät oli sattunut samaan kohtaan joka aiheuttaisi koneen voimakkaan huohotuksen. Yksi kisa jäljellä, mutta tuolla autolla ei voinut mennä radalle pilaamaan muiden kisaa rasvaamalla koko asvalttia. Nyt taitaa olla tilanne että viimeinen kisa jää ajamatta, harmi sinänsä koska aika olisi oikeuttanut 15. lähtöruutuun. Asiaa tuskaillessa Mikko Korpela tuli ja sanoi että huohotuksen syy voi olla myös kovettunut tiiviste kytkinkopan sisällä. Laitoin tiivisteliimaa kyseiseen kohtaan ja kone kasaan. Yllätys yllätys, kone lakkasi huohottamasta. Perkele, kerran vielä koko auton puhdistus ja kiireellä kisaan mukaan! Juuri ennen kisaa alkoi satamaan. Kisa meni todella hienosti, nousin sija sijalta ja olin maalissa yhdeksäntenä ja mastersien kakkosena! Tämä sijoitus tuntui melkein voitolta ”pikku” ongelmien jälkeen.

Kisareissun saldo:
- Kaksi moottoria
- Yksi lauhdutin
- 10 litraa brake cleaneriä
- 18 litraa öljyä
- Kaksi isoa rullaa paperia
- Yksi pytty

KIITOS KAIKILLE, JOTKA AUTTOIVAT VIIKONLOPUN AIKANA!